Helsinki

Kunnallispolitiikassa olen ollut mukana vuodesta 2000 lähtien. Vuoden 2021 kunnallisvaalien jälkeen aloitan jo kuudennen kauteni kaupunginvaltuutettuna.

Helsingin kunnallispolitiikassa minut tunnetaan arjen ja asuinympäristön turvallisuuden puolestapuhujana.

Kuluvalla valtuustokaudella (2021-2025) olen kaupunginvaltuutettuna, kaupunginhallituksen varajäsenenä ja sen konsernijaoston varajäsenenä. Konsernijaoston tehtävänä on seurata Helsingin kaupunkikonsernin toimintaa ja sitä, että konserniin kuuluvat tytäryhtiöt ja säätiöt toimivat valtuuston ja hallituksen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Konserniin kuuluu noin kahdeksankymmentä tytäryhtiötä ja säätiötä.

Valtuustokauden alussa minut valittiin Ami-säätiö sr hallituksen puheenjohtajaksi (2017-). Ami-säätiö on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien omistama vuonna 1973 perustettu säätiö, jonka tarkoituksena on tuottaa ammatillisia aikuiskoulutuspalveluita pääkaupunkiseudulla. Ami-säätiö tunnettiin aikanaan paremmin nimellä Amiedu.

Vuoden 2020 alusta Ami-säätiö ja Ammattienedistämislaitossäätiö AEL yhdistivät voimansa ja perustivat ammatillisen aikuiskoulutusalan suurimman toimijan Taitotalon. Taitotalon hallituksessa on edustettuina merkittävät elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden järjestöt, pääkaupunkiseudun kunnat sekä yritysten ammatillisen koulutuksen kehittämisessä mukana oleva julkishallinto.

Hyvinvointi muodostuu turvallisesta lähiympäristöstä, asumisesta sekä monipuolisista liikunnan, urheilun ja vapaa-ajan mahdollisuuksista.

Nuorten syrjäytymiskierre, erityisesti koulutuksesta ja työstä, on yhteiskuntamme suuria ongelmia ja huolestuttava suunta myös Helsingissä. Nuorille suunnattuihin peruspalveluihin niin terveydenhuollossa kuin päivittäistoiminnoissa on panostettava. Helsingin päämääränä on, että jokaisella lapsella ja nuorella on harrastusmahdollisuudet. Olen pyrkinyt pitämään huolta siitä, että nuorilla on mahdollisimman paljon virikkeitä ja harrastuksia.

Panostaminen nuoriin on panostamista tulevaisuuteen. Samalla on kuitenkin muistettava, että huolta on pidettävä tarkoituksenmukaisella tavalla myös niistä, jotka eivät siihen itse kykene tai tarvitsevat apua päivittäisissä askareissaan. Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan!